Ensiferum - One Man Army (2015)

EMP.fi

Ensiferumin ensimmäinen albumi julkaistiin 2001. Se oli niin upea pelin avaus tältä suomalaisen folk metallin lahjalta maailmalle, ettei aivan samalle tasolle päästy sitä seuranneilla levyillä. Itsensä toistoa on esiintynyt myös levy toisensa jälkeen enemmän ja vähemmän. Tänä vuonna päivänvalonsa nähnyt One Man Army on yhtyeen kuudes kokopitkä.

Tuttuun tapaan aloituksena kuullaan keskiaikaistyylistä mahtipontista nostatusta, josta rykäistään käyntiin vauhdikkaampi sotaralli Axe of Judgement. Huikeimpiin Enska-teoksiin verrattuna tuomion kirves ei iske aivan yhtä terävästi. Hieman hengetön tykitys kierrättää tuttua kaavaa kevyillä kalevalaismelodioilla höystettynä. Tutunkuuloisella kitarariffittelyllä alkaa myös enemmän perinteinen Ensiferum-ralli Heathen Horde, jonka kertosäekuoro hoitaa hommansa kunnialla.

Nimikkokappale lainailee epäsuorasti erään Metallica-nimisen yhtyeen 80-luvun tuotantoa. Kuoro-osuus puolestaan on kuin lainaus Nightwishin eräästä kappaleesta. Tehokasta poljentoa, mutta sen suurempaa mielenkiintoa aiheuttamatta. Morrowind-teemaa muistuttaen instrumentaali Burden of the Fallen johdattelee huiluin ja viuluin levyn hienoimpaan ja eeppisimpään teokseen. Vaikka Warrior Without a War kuulostaakin jonkun verran toisen levyn suurimmalta hitiltä Tale of Revengeltä, se silti kuulostaa juuri siltä mitä tältä yhtyeeltä osaa odottaa.

Levyn kummajasaisiin lukeutuva Two of Spades esittelee yhtyeen äärimmillään. Tarjolla on sekä 70-luvun diskoa että junttidiskoa. Vierailijana kuullaan ei enempää eikä vähempää kuin itse Frederik.  Toinen erikoisuus on levyn viimeistelevä Neito Pohjolan. Netta Skogin tulkitsema kantri-iskelmä sopii levylle kuin ketsuppi jäätelöön, mutta jollain tavalla se kuitenkin toimii. Se saa melkein toivomaan saman tyylistä materiaalia jatkossakin.

Kokonaisuutena 11 kappaleen One Man Army on aika tasapaksu. Paria kappaletta lukuunottamatta levyltä ei paljon jää käteen. Toki se on hyvin tehty ja jollain tapaa hyvin kunnianhimoinenkin. Rajojen rikkomiset kuitenkin jäävät irrallisiksi osioiksi ja kappaleiksi. Loppujen lopuksi aikaisempien albumien varjossa tämä jää pieneksi pettymykseksi. Toivon mukaan rauta taotaan paremmin ensi kerralla. Siihen asti luupataan vaikkapa kappaletta Neito Pohjolan.

2,5/5