lauantai 16. toukokuuta 2015

Sulphur Aeon - Gateway to the Antisphere (2015)

CD / EMP.fi
Saksalaisen death metal -orkesteri Sulphur Aeonin nimi ei olekaan vielä ehtinyt tulemaan vastaan. Vuonna 2010 perustettu yhtye julkaisi pari vuotta sitten esikoislevynsä Swallowed by the Ocean's Tide, joka saa jatkoa upealla kansikuvalla kuorrutetusta uutukaisesta Gateways to the Antisphere.

Parin minuutin uhkaavia sävyjä sisältävä intro ...To Drown This World onnistuu tuomaan mieleen Emperorin Anthems To The Welkin At The Duskin (1997) äänimaisemat. Black metalilla maustettua death metalia on siis luvassa vajaan tunnin verran. Ensimmäinen varsinainen kappale Devotion To The Cosmic Chaos on vähän kuin sekoitus Behemothia, Septicfleshia ja Shade Empiren Omega Arcanea ilman yliampuvia taustaorkestraatioita. Tiukasti sahaavat kitarat ja mehevät riffit ovat pirullisen hienosti soitettua ja toteutettua.

Intron ja outron jälkeen levylle jää yhdeksän noin viisiminuuttista kappaletta, joissa pääpaino on vauhdikkaasti runttaavilla kitarariffeillä ja elävällä rumpukoneistolla. Vaihtelevuus näkyy enimmäkseen tempon satunnaisilla hidastuksilla. Hienona esimerkkinä tämän levyn mittapuulla miltei laahaava Call From Below, jonka alkupuolen death metal -riffittely on levyn potkivinta tavaraa. Löytyy kappaleesta se vauhdikaskin puoli. Upea Diluvial Ascension - Gateway to the Antisphere omaa myös hitaamman vaihteen ja jopa kevyttä melodiointia. Melodiapuoli on kauneimmillaan He is the Gaten introssa, joka toimii hienona kontrastina kappaleen armottomalle runttaukselle. Levyn päättävä kaksikko, levyn parhaimmistoa edustava mahtava Into The Courts of Azathoth ja melodinen instrumentaali Conclusion antavat albumille loistokkaan lopun ja pakottavan tarpeen painaa play-näppäintä uudestaan.

Tasaisuudestaan ja armottaman paahtavasta kuolonmetallipoljennostaan huolimatta Sulphur Aeon onnistui nousemaan kertaheitolla mielenkiintoisten yhtyeiden listalle ja jatkoa tälle levylle odotetaan varmasti suurella innolla. Gateways to the Antisphere on todella tiivis kokonaisuus, josta ei heikkoa hetkeä löydy. Ehkä ne yliampuvat taustaorkesterit tai muut ylimääräiset lisukkeet voisivat tuoda näinkin tasaisen ankaraan materiaaliin vaihtelua, mutta toisaalta kun homma toimii yllättävän hyvin ilmankin, miksi suotta vaivautua valittamaan. Tässä on kyllä maittava pakkaus kitaravetoista blackened death metalia diggaavalle.

4/5


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti