torstai 10. syyskuuta 2015

Hanging Garden - Blackout Whiteout (25.09.2015)

CD (25.09.15) 15,99€ / EMP.fi
Pakko on myöntää, että vaikka Helsinki-Mikkeli-akselilta ponnistava Hanging Garden on nimenä tullut useampaankin otteeseen vastaan, ei minulla ollut minkäänlaista käsitystä, mitä levytykset pitävät sisällään. Yhtyeellä on takanaan jo kolme kokopitkää albumia ja viimeisin lisäys diskografiaan on syyskuun lopulla julkaistava, otsikoltaan sekä kansikuvaltaan ajatuksia herättävä Blackout Whiteout.

Ihmetykseni tutustumattomaksi jääneeseen yhtyeeseen ei toki olisi ollut niin suuri, jos sisältökään ei olisi ollut kovin kummoista. Sen sijaan Hanging Gardenin kädenjälki on tarkalleen yhtä mielenkiintoista ja upeaa kuin hypnoottisen lumoava ja kaunis Anathema, äärimmäisen melankolinen Katatonia, eteerisen tunnelmallinen Throes of Dawn ja raskaita soundeja ruotiva Ghost Brigade. Tyylisuunta on siis osapuilleen synkkää ja tunnelmallista kuoloa sekä tuomiota kevyellä post-metal otteella sävytettynä.

Levyn avauksena toimii Isisin ja Ghost Brigaden jälkeisrokisti jumittava Borrowed Eyes, jonka synkkä tunnelma vetää vertoja Katatonian tuotannolle. Toisena vuorossa oleva "is there a way ..."-hokeman varassa kulkeva hypnoottinen Whiteout on kuin Anatheman viimeisimmiltä julkaisuilta. Samanlaisia luihin ja ytimiin purevia vivahteita ripotellaan kappaleisiin läpi levyn. Synkkyys ja syksyinen hämärä on mukana tunnelmassa. Ensimmäisenä lohkausuna videon kera tarjottu Embers lisää soppaan kourallisen doom metalin raskautta ja Katatoniasta sekä October Tidesta tutun Fredrik Norrmanin tulkintaa.

Yksi levyn erikoisimmista ja kenties hienoimmista kappaleista on minimalistinen, selkäkarvoja nostattava tunnelmakuva Eclipse, joka kuulostaa yllättävän paljon Ulverin Perdition Citylta (2001) kaikkine koneistettuine bassosoundeineen, aavemaisine syntikkataustoineen sekä jazzahtavine melodioineen. Hieman valoa on aistittavissa Aoedessa, joka viettää jälleen kuuden vuoden takaisen Anatheman suuntaan. Tai miksei voisi verrata myös hieman vastaavanlaiseen Shamrainiin, jossa yhtyeen kitaristi Mikko Kolari on vaikuttanut pidemmän aikaa. Maininnan ansaitsee yhtyeen vokalisti Toni Toivonen, jonka ääni taipuu raivokkaasta murinasta herkkään lauluun. Levyn tunnelman mukaan kulkeva tulkinta on todellakin yllämainittujen yhtyeiden veroista.

Albumin hämärä tunnelma ei muutu kurjuutta kummemmaksi, mutta loppupuolella on soundillisesti raskaampaa materiaalia erinomaisesta Unearthedista alkaen.Yksinkertaisen, mutta sitäkin toimivampaan riffittelyyn pohjautuva biisi on yksi levyn kohokohdista. Viipyilevä Words That Bear No Name on Eclipsen lisäksi kappale levyn erikoisimmasta päästä. Kaunista kuunneltavaa on myös haikean jousisoiton sävyttämä My Rise is Your Fall. Viimeisenä kuullaan levyn pisin kappale Blackout joka on jälleen doomia post-osastolta. Levyn hypnoottisen päätöksen jälkeen tämä levy ehti pyöriä nelisen kertaa soittimessa ennen näppäimistöön tarttumista.

Blackout Whiteoutin julkaisuajankohta on täydellinen. Kun syksy hiljalleen alkaa kääntymään pimeämmän puolelle, on tämä levy juuri sitä mitä tunnelmallisiin syysiltoihin tarvitaan. Kauttaaltaan synkkää tunnetta, joka useasta vertailukohdastaan huolimatta on hiottu oman kuuloiseksi äänimaailmaksi. Valittamista ei löydy, mutta kehuttavaa senkin edestä. Lisäksi, että yhtyeen tyyli ja tunne hipoo täydellisyyttä, on myös tuotanto saatu sellaiseksi, että se tukee levyn tunnelmaa täydellisesti. Äänimaisema ei ole suinkaan täyteen tupattu, mutta taustaelementeistä on saatu kaikki tarpeellinen irti. Oikeiden soitinten ja koneistettujen soitantojen harmonia on upeaa kuultavaa. Hanging Gardenin hiukan yli kolmevarttinen neloslevy iski takavasemmalta kuin salama kirkkaalta taivaalta. Albumi on ehdottomasti vuoden suurimpia yllättäjiä eikä kärjestäkään kaukana olla. Pakkohankinta kaikille synkän metallin ystäville.

4,5/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti