keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Nile - What Should Not Be Unearthed (2015)

CD 16,99€ / EMP.fi
Teknisen death metalin suurimpiin ja vaikuttavimpiin nimiin lukeutuva yhdysvaltalainen Nile julkaisi tänä syksynä kahdeksannen albuminsa nimeltä What Should Not Be Unearthed. Edellisestä levystä At The Gates of Sethusta ehtikin kulumaan kolmisen vuotta. Yhtyeen kreikkalainen rumpali George Kollias ehti kuitenkin, kenties sattumalta, koostamaan ja julkaisemaan soololevynsä juuri hetkeä ennen emoyhtyeensä uutukaista. Keskinkertainen levy todisti rumpalin osaavan ja taitavan muutkin instrumentit, mutta muuten se ei juuri tyydyttänyt Nile-nälkää.


Egyptiläisistä tarustoista aiheitaan ammentava Nile käynnistää uusimman levynsä raskaalla ja vauhdikkaalla tykityksellä Call To Destruction, jonka teknisessä suorituksessa ei ole moitittavaa. Samanlaisilla koukuttavilla riffikuvioilla ja Kolliaksen taidokkaalla rumputykityksellä jatkaa myös Negating the Abominable Coils of Apep. Tiukan teknisen suorituksen tuntuessa pääasialta, In The Name of Amunin egyptiläistä mystistä tunnelmaa maalaava intro on enemmän kuin paikallaan. Ikävä kyllä seuraava nimikkobiisi jatkaa liiankin samantyylisellä kappalerakenteella.

Levyn loppupuolisko ei juuri uudista totuttua kaavaa. Evil to Cast Out Evil ja Age of Famine ovat erittäin toimivia irtokappaleina, mutta kappaleissa alkaa kokonaisuuden kannalta tuntua jo pieni turtuminen. Onneksi levyn ainut instrumentaali Ushabti Recreator katkaisee raskaamman soitannan juuri niillä orkestraatioilla ja egyptiläisvaikutteilla, joita olisi toivonut olevan mausteena useammassakin kappaleessa. Rape of the Black Earth ei juuri lisää mitään sanottavaa aikaisempiin kappaleisiin. Levyn päätösraita To Walk Forth From Flames Unscathed on keskitasoa hieman tykimpi biisi.

What Should Not Be Unearthed on taitava levy, mutta aivan liian tasainen ja jopa yllätyksetön. Upea tekninen suoritus on samalla levyn pahin kompastuskivi. Se kun tuntuu olevan pääasia. Ovathan kappaleet yksittäisinä siivuina erittäin upeaa kuunneltavaa, mutta Nile ja moni muukin yhtye on tehnyt tämän moneen otteeseen paremmin. Vaikka kuinka yksittäiset kappaleet koukuttavat hienoilla riffeillään, itse tunnelma jää loitolle. Ehkäpä käyttämällä enemmän egyptiläistä vaikutetta ja kevyempiä tunnelmaosioita, voisi tällainenkin paketti pysyä kasassa, mutta tällaisenaan kokonaisuus tuntuu hieman väkinäiseltä paahdolta. Ei sillä, etteikö tämä kolmevarttinen kuitenkin miellyttäisi. Ihan hyvä levy, mutta aikaisempien saavutusten, kuten Ityphallic tai Annihilation of the Wicked, valossa olisin odottanut tiukempaa suoritusta. Taisipa käydä niin, että se Kolliaksen soolo veti millimetrin pidemmän korren tämän vuoden julkaisuissa. Ihan kiva levy tämäkin.

3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti