perjantai 25. syyskuuta 2015

Stratovarius - Eternal (2015)

CD 13,99€ / EMP.fi
Yksi suomalaisen metallin vientivalteista Stratovarius ei ole oikeastaan koskaan kuulunut omiin suosikkeihini,  mutta on tunnustettava, että vuonna 1997 julkaistu Visions iski aloittelevalle metallifanille kuin leka päähän. Sen jälkeen kotimaisen power metalin pioneeri jäi raskaamman musiikin varjoon ja on sittemmin maistunut irtohitteinä. Elements oli kunnianhimoinen kokonaisuus, mutta yhtyeen pääasiallisen biisinikkarin kitaristi Timo Tolkin astuttua syrjään odotukset uudistuvasta Stratosta kohosivat korkealle. Todellisuus oli kuitenkin ihan jotain muuta. Ei se paljoakaan uudistunut tai muuttunut.

Eternalin aloittava My Eternal Dream tarjoaa varsin mahtipontiset intro-orkestraatiot, josta mennä jynkytetään yhtyeen perinteisellä tyylillä vetävää ja suht tarttuvaa kosketinkuvioiden ja kertosäkeitten varaan rakennettua voimametallia. Samaan sarjaan lukeutuu ponnekkaammalla kerrolla varustettu ensisingle Shine in the Dark. Kaikkein kliseisintä junttausta tarjoilee vauhdikas tykitys Rise Above It. Se on kuitenkin mukava huomata, että Stratovariukselle vasta vuosituhannen taitteessa ilmaantuneet sinfoniset elementit ovat erittäin mukava lisä.

Levyn materiaali tuntuu jatkavan vaihtelevan tasaisesti tutun ja hyvin ennakoitavan materiaalin parissa. Siitäkin huolimatta tavara on kutakuinkin juuri sitä, mitä sopii toivoa ja odottaa. Levyn puolivälin kovimpia kappaleita ovat yllättävänkin tykki Feeding The Fire sekä hyvin perinteisen Straton kuuloinen Few Are Those. Albumin tylsin tekele on hitaampi vedos Fire in Your Eyes, joka ei ainakaan omaan makuuni saavuta kenties tavoittelemaansa herkkyyttä. Laiska kappale. Viimeiseksi on säästelty levyn huikein eepos, yli kymmenminuuttinen The Lost Saga, joka pistää ihmettelemään, miksei yhtye kokeilisi tehdä poikkeuksellisesti hieman progehtavampaa ja vain noin kuuden biisin kokonaisuutta. Siinä sitä olisi ihmettelemistä.

Eternal ei kaikessa mahtipontisuudessaan ole kovinkaan poikkeava Stratovarius-julkaisu. Voimametallin kliseitä, eli oman diskografian koukeroita, kierrätetään niin hyvin kuin vain saatetaan. Albumi on loppujen lopuksi melko tasainen eikä juurikaan tarjoa yllättäviä hetkiä, paitsi viimeisenä soiva The Lost Saga. Loppujen lopuksi Eternal on kuitenkin perusvarma ja Stratovariuksen itsensä kuuloinen tuotos. Harmi vaan, että Kotipellon ja Johanssonin tähdittämä Cain's Offering julkaisi alkuvuodesta paljon tykimmän kakkosalbuminsa, jonka varjoon tämä vanhempi yhtye väkisinkin jää. Eipä silti, Stratovarius on jo aikapäivää sitten ansainnut paikkansa suomalaisen metallin suurimpina niminä. Miksipä sitä todistella enää, jos pitkällä kokemuksen rintaäänellä tehdään kuitenkin ihan kelvollisia ja hyviäkin kokonaisuuksia.

3,5/5

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti