torstai 1. lokakuuta 2015

Stargazery - Stars Aligned (2015)

CD 15,99€ / EMP.fi
On erittäin loogista kuunnella ja arvostella osittain samojen jannujen levyt epäkronologisessa järjestyksessä. Juuri arviomyllyssäni ollut Burning Point on Pete Ahosen pitkäikäisin projekti, joka julkaisi kuudennen levynsä kesäkuussa. Sivuprojektina syntynyt heavy metal-yhtye Stargazery sen sijaan julkaisi toisen levynsä Stars Aligned jo alkuvuodesta. Ahosen lisäksi myös rumpali Jussi Ontero toimii molemmissa yhtyeissä ja basisti Jukka Jokikokko oli vielä viime vuoteen saakka Burning Pointin riveissä.

Levy alkaa perinteisen melodisen heavy metalin melko ennakoitavissa tunnelmissa. Voodoo on ihan okei hitinomainen biisi, joka varmaan tyylisuunnan suurkuluttajalle tarjoaa elämyksen. Itseäni materiaali ei juuri sytytä, vaikka ei se missään nimessä huonoa ole. Ammattitaitolla ja antaumuksella toteutettu hevi viihdyttää ja miellyttää. Alkupuolen kappaleissa on kuitenkin hittipotentiaalia reilulla kädellä. Missed the Train To Paradise sekä Absolution ovat menevien kertsiensä kanssa potkivia kappaleita. Levyn ykköshitteihin lukeutuu ehdottomasti levyn pisin, vähän yli viisiminuuttinen Invisible. Tukevalla riffittelyllä kulkevan kappaleen upeinta korvanruokaa on vajaan minuutin mittainen syna- sekä kitarasoolon kombinaatio. Varsinkin se syntikkaosio on erittäin mukavaa kuunneltavaa.

Albumin loppupuolelta löytyy muutama kliseisen oloinen heavy metal tai rock-kappale, joista Hiding tuo ainakin etäisesti mieleen takavuosien radiohitin Summer of Loven. Academy of Love sekä Painted into a Corner ovat myös hieman korneja hevikierrätyksiä. Toimivat kuitenkin tässä kontekstissa kyllin hyvin. Folk ja progeosaston koristeita on myös saatu mukaan kappaleisiin Dim The Halo ja Warrior's Inn, joista jälkimmäinen on albumin hienoimpia ja tunnelmallisimpia kappaleita. Levyn päättää melko rohkeasti valittu lainakappale Dark Lady, jonka alunperin esitti Cher vuonna 1974. Ja ihan vaan varmistaakseen kappaleen jumiutumisen parin viikon korvamadoksi, löytyy bonuskappaleena coverin cover Lea Lavenin esityksestä, joka siis tunnetaan suomennettuna nimeltä Tumma Nainen

Stars Alignedilla on kestoa vähän yli 50 minuuttia, jonka mielellään muutaman kerran luukuttaa. Siitä on paha mennä sanomaan moitteita, mutta toisaalta melko tasaisesti soljuva kokonaisuus ei juurikaan pääse yllättämään. Kokonaisuus kuitenkin toimii, kun ei siitä mitään häiritsevää löydy. Mikäli melodinen heavy kiinnostaa ylettömän paljon, niin tässä on varma ja vakaa lisuke kokoelmiin. Muussa tapauksessa tämä menettelee ja toimii taustamusiikkina varsin kelvollisesti.

3/5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti