perjantai 13. marraskuuta 2015

Vile Insignia - Bestial Invocation (2015)

Kanadalainen black/death metal-yhtye Vile Insignia on ollut toiminnassa vuodesta 2010 alkaen. Pari vuotta sitten viisipäinen bändi debytoi nimikko-EP:llään ja nyt lokakuun alussa yhtyeeltä julkaistiin ensimmäinen täyspitkä albumi Bestial Invocation.

Genrerajoista voi aina kiistellä, mutta ainakin omasta mielestäni Intron jälkeen alkava metallisoitanta on jonkun verran enemmän kallellaan black metaliin kuin deathiin. Soundista ja vokalistin tyylistä tulee erittäin paljon mieleen 90-luvulla voimissaan ollut köyhän-miehen-Cradle of Filthiksikin tituleerattu black metal-orkka Hecate Enthroned. Suurin ero lienee siinä, ettei Vile Insignia käytä koskettimistoa laisinkaan. Toisaalta, on yhtyeen musiikista löydettävissä myös paljon samoja viboja kuin Behemothilla.

Vile Insignia luottaa musiikissaan suoraviivaiseen paahtamiseen, eikä levyllä paljoa hidastella tai haaveilla. Kitaravetoinen melodisuus on kuitenkin armottoman tykityksen mausteena. Ehkäpä ne Hecate Enthronedin tyyliset sinfoniset syntikkamatot olisivat tuoneet syvyyttä tämänkin yhtyeen ulosantiin. Intron jälkeen soiva Enslaved Possession on levyn tehokkaimpia sekä melodismpia kappaleita, jonka jälkeen levy ei paljoa muutu suuntaan eikä toiseen. Yksittäisinä paloina levyn jokaisesta kappaleesta löytyy varmasti jotain, mutta suurta vaihtelua niistä ei löydy. Muutaman keskitasoa paremman kappaleen voisi kuitenkin nostaa jalustalle. Desecration Through Blasphemy tukeutuu pirun hienoon riffittelyyn ja levyn päättävä 10-minuuttinen Morbid Tales of Bloodshed saa lisäväriä hitaammista ja kevyemmin soitetuista osioista.

Bestial Invocation kuuluu niihin black tai death metal-julkaisuihin, jotka ovat alusta loppuun täysin kelpoa ja toimivaa materiaalia, mutta missään vaiheessa se ei pääse yllättämään. Jouhevasta meiningistä ja rouheasta soundista huolimatta kokonaisuuden sisäistä vaihtelua jää kaipaamaan. Voisi jopa sanoa, että tunnin mittainen levy on himpun verran ylipitkä ja ainakin vartin olisi voinut jättää pois. Tasaisuudessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei levy missään vaiheessa vajoa surkeuden alimpaan helvettiin vaan ihan ok taso pysyy yllä koko ajan. Debyyttilevyksi tätä voi kuitenkin suositella black ja death metalia kuunteleville ja se on melko varmaa, että yhtye tästä vielä hioutuu erottumaan omaksi edukseen genrensä harmaimman massan joukosta.

3/5

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti