Ykkösraitana soi lupaileva ja hämyinen instrumentaali Matavitatau, jossa esitellään houkuttelevia kansanmusiikkisoittimia. Huilut, viulut ja lyömäsoittimet antavat mystistä sävyä metallisoitantaan kuin itäeurooppalaisilla kanssaveljillänsä, Negurálla ja Dordeduhilla ikään. Intron jälkeen päästään toden teolla asiaan, kun reilun kymmenen minuutin Versipellis alkaa soida. Perinteisempään melodiabläkkiin kallellaan oleva kappale muistuttaa hieman ruotsalaisen Dawnin klassikkojulkaisua Slaughtersun.
Folk-elementtejä isketään enemmän mukaan hitaammassa kappaleessa O Clitumne!, jonka melankoliset melodiat muistuttavat kovasti Moonsorrown mainiota Kivenkantajaa. Kauniit melodiat ja raskas kitaravalli kannattelee myös parintoista minuutin kappaletta Hirpi Sorani. Valtavat taustasyntikat maalailevat todella upeita, jylhiä ja haikeita äänimaisemia. Kierompaa riffittelyä ja hivenen aggressiivisempaa ulosantia tarjoaa Scurtchin. Levyn päätöskappale on 17-minuuttinen eepos N.A.F.H. jonka introsta ei haikeaa viikinkiepiikkaa puutu. Täydellisen tunnelmallinen päätös tälle kokonaisuudelle.
Lupercalia on tutunkuuloisista elementeistä rakennettua ripeätempoista black metalia, jossa suurin erotekijä perinteiseen bläkkiin on upea kansanmusiikkisoitinrepertuaari, jota ei kuitenkaan liiaksi mainosteta. Tavanomaisesta on siis saatu muokattua hyvinkin omaperäisen ja kiehtovan kuuloista mustaa tunnelmointia pienillä lisävivahteilla. Tämä kuuluu taas sarjassaan lähes täydellisiin debyyttialbumeihin, jolle ei malta olla odottamatta jatkoa ja hyvin pian. Jos Falkenbach, Moonsorrow, Kampfar tai mikä tahansa mainittu yhtye kiinnostaa, niin Selvans kannattaa ottaa ehdottomasti tarkistettavaksi.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti