Helsinkiläinen progemetallibändi Amoth julkaisi debyyttinsä Crossing Over vuonna 2011. Pitkän odottelun jälkeen on vuorossa toinen albumi Revenge, joka julkaistiin tammikuun aikana Suomessa. Ulkomailla saavat odotella vielä helmikuun 19. päivään asti.
Levy alkaa vajaan kolmen minuutin rymistyksellä Die Young! jossa teknisesti taitava progekoukerointi yhdistyy perinteisiä sävyjä omaavaan heavy metaliin. Shadow on the Beast tuo mieleen varsinkin laulu(ääne)n perusteella Pasi Koskisen ja aikaisensa Amorphiksen. Joistain melodioista tulee mieleen myös, ainakin etäisesti, Iron Maiden. Levyn tukevinta ja myös parasta antia on raskassointinen ja keskitempoinen rytmittely Tattered Wings.
Tunnelmallinen akustisen kitaran näppäily For The Moon and Mercury halkaisee levyn kahtia. Tasaisella meiningillä kuitenkin jatketaan loppupuoliskokin. Menoa ja meininkiä ja yritystä on, mutta silti palaset eivät tunnu täysin kohdalleen loksahtavan. Till The End on kohtuullisen ponteva progeheviralli ja samoilla linjoilla mennään Road To Ruinsissakin. Kokonaisuuden pakollinen balladi Children of Night soi ihan komeasti, mutta varsinaista melodisuuden huipentumaa kappaleessa ei kuulla. Viimeiseksi säästetty nimikkokappale sisältää vaihtelevaa tempoa, raskasta soitantaa ja kevyempääkin hempeilyä.
Revenge erottuu mukavasti progemetalligenrestä, muttei varsinaisesti omaksi edukseen. Tyyliseikat ovat omalla tavallaan ihan kunnossa, mutta kappalemateriaali vaan on kauttaaltaan turhankin tasaista ja suoraviivaista sekä ennalta arvattavaa. Tunteisiin vetoava fiilistely, melodisuus tai rajoja rikkova asenne olisi poikaa. Muuten en jaksa ruveta valittamaan. Amoth antaa omanlaisensa kuvakulman pahimpaan progemetallin nälkään ja viihdykettä parin kuuntelun verran.
2,5/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti