sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Owler - Soil (2016)

Oulussa reilut pari vuotta sitten aloittanut synkistelyryhmä Owler yllätti debyytti-EP:llä nimeltään Waves. Yhtyeen tyylistä löytyi Swallow the Sunin ja Katatonian tapaista raskasta soundia ja melankolisuutta yhdistettynä muun muassa ISISin kaltaiseen post-metal-jumitteluun. Jälkimmäisen ollessa tietenkin se hallitsevin ja mielenkiintoisin kuriositeetti.

Vastikään julkaistu kakkosminilevy Soil jatkaa puolitoista vuotta sitte julkaistun esikoisen viitoittamalla valaisemattomalla metsäpolilla. Pääosassa on jälleen kerran herkemmän tunnelmoinnin ja raskaamman murjonnan välinen kontrasti tyyliin Katatonia, Swallow the Sun, Anathema ja tällä kertaa myös Throes of Dawn

Levyn aloittavat vähemmän yllättävästi haikeaa fiilistä levittävät Storm ja Amend, jotka ovat melkolailla perinteisiä death/doom genrestä ammennettuja teoksia. Throes of Dawnin paria edellistä albumia ja Katatonian Great Cold Distancen riffejä sekoittava Stardust vie tunnelman uudelle tasolle. Progesävyjäkin rupeaa hiljalleen heijastumaan taustalta ja levyn kelmein ja kenties tehokkain kappale on niin soundiltaan kuin tunnelmaltaan raskassävytteinen Lost. Löytyypä biisin puolessa välissä pieni Opethiin löyhästi viittaava progehämyilykin. Noin puolituntisen tunnelmasession päättää kiitettävästi laahaava Exile.

Vaikka soundipuolella ollaankin menty hiukan tukevampaan suuntaan ja Owlerin ote on hioutunut tasaisen varmemmaksi, niin tavallaan omanlaisensa yllätysmomentti jää tästä uupumaan. Se on kuitenkin pieni sivuseikka siihen nähden, että yhtye vakuuttaa ja vaikuttaa edelleen vähemmän postmetallisella tyylilläänkin. Tunnelma on se joka ratkaisee, ja sitä kyllä riittää siinä missä muillakin kuin saman genrelokeron edustajilla. Kyllä sitä täysilaidallista debyyttiä odotellaan nyt jo kieli pitkänä.

4/5