sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Demonic Death Judge - Seaweed (2017)

Nimeä Demonic Death Judge maistellessa mieleen saattaa helpostikin tulla ärhäkkäämpi death metal. Kolmannen albuminsa vuoden alkupuolella pyöräyttänyt hesalaisnelikko edustaa vihjailevasta nimestään poiketen stoneria ja sludgea metalliin sekoitettuna. Itse levylaatikko merenalaisine kuvituksineen on hyvinkin innostava ja houkutteleva.

Kolmen vartin mittainen Seaweed käynnistetään soraisilla ja groovaavilla riffeillä kappaleissa Taxbear ja Heavy Chase, jotka voisi hyvinkin maittavan erityisesti Dopethronen, Kyussin ja Mastodonin sekä vastaavien ystäville. Puhtaampaa kitarasointia tuodaan mukaan pidemmän kaavan nimikkokappaleessa ja leijailevaa, miltei psykedeliaan kallistelevaa tunnelmointia tarjoaa raskaan paatoksen hetkeksi pysäyttävä sorainstrumentaali Cavity.

Jos albumin alkupuolisko onnistui potkimaan tärykalvoja, mielestäni loppupuolisko viimeistelee asian oikein ytimekkäästi. Backwoodsissa laahaavan runttauksen lisäksi kuullaan kevyempää tunnelmasoitantaa doomahtavaan tahtilajiin venytettynä. Loppupuoliskolla kappaleiden kestot nousevat noin seitsemään minuuttiin ja se näkyy kappaleiden monimuotoisemmassa rakenteessa. Rouheasti alkanut kiekko kallistuu iltaa kohti myöskin tunnelmaltaan, joka tiukentuu loppua kohti. Pure Cold ja Saturnday, niin mainioita teoksia ovatkin, kalpenevat suorastaan albumin suomeksi otsikoidulle, melodioilaan kaihoisia merimaisemia maalailevalle päätösraidalle Peninkulma.

Seaweed julkaistiin tammikuisena perjantaina, joka tänä vuonna sattui olemaan kolmastoista päivä. Epäonneksi se ei ainakaan albumin kohdalla koitunut, mutta kenties näiden kehujen lykkääntyminen voidaan pistää sen piikkiin. Kolmen ja puolen kuukauden välillä tehokaskin luukuttaminen on vain osoittanut albumin olevan todella kovaa kamaa, jota ei kuuntelemalla puhki kuluteta. Lieneekö kyseessä tämän vuoden kovimpia kotimaisia albumeita.
4,5/5

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti